SANSIBAR & SAFARI

2018 järjestyksessään 11. joulumatkamme suuntautui tällä kertaa Tansaniaan. Afrikka on jo pitkään ollut matkustuslistallamme. Ensin suunnittelimme matkustavamme Etelä-Afrikkaan, mutta koska heiltä loppuu vesi, emme voineet ajatella matkustavamme sinne tuhlaamaan heidän vähiä vesivarantojaan. Suuntasimme katseemme Tansaniaan ja tarkemmin Sansibariin. Koska nyt vihdoin matkustimme Afrikan mantereelle, oli safari ehdoton osa matkaamme.

Lensimme FlyDubailla Dubain kautta Sansibarille. Lennot ostimme n. puoli vuotta aiemmin ja saimme ne alle 800 eurolla. Kirjoitin muistiinpanoihini menomatkalla, että FlyDubaista ei ole mitään hyvää sanottavaa, vaikka menomatkalla minulla ei vielä ollut aavistustakaan paluumatkamme vastoinkäymisistä. Dubain lentokentällä ajelimme bussilla terminaalista toiseen yli tunnin eikä tyytyväisiä matkustajia bussista montaa löytynyt. FlyDubai oli palvelutasoltaan ja kapasiteetiltaan erittäin huono kokemus, mutta palaan tähän vielä loppumatkasta.

1.SANSIBAR

Afrikkaan matkustaessa täytyy muistaa, että sinulla tulee olla keltakuumerokotus ja siitä todistus sekä malarialääkitys, joka aloitetaan viikko ennen matkaa ja syödään vielä 4 viikkoa matkan jälkeen. Perillä saattaa olla vaikeuksia hankkia sopivia lääkkeitä, joten suosittelen kaikkien tarvitsemiesi lääkkeiden mukaan ottamista. Valitettavasti kaikenlaisille vatsalääkkeille oli koko loman ajan tarvetta. Jokaisella reissullamme meillä on ollut mukana omat hyttysmyrkyt (Off), jotka ollaan tehokkaiksi todettu moskiittoja vastaan. Mukaan jo käsimatkatavaroihin kannattaa pakata kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä. Tansaniassa hygienian taso ei ole kovin korkea. Herkkävatsaisena tämä tarkoitti minulle sitä, että vatsa oli sekaisin koko kolmen viikon ajan 😦

Sansibarille (viralliselta nimeltään Unguja) saavuttaessa kävelimme suoraan lentokoneesta avonaiseen tuloaulaan, jossa täytimme viisumihakemuksemme. Helsingissä lentokentällä sanoivat, että maksuksi käy vain Usan dollarit käteisellä, mutta todellisuudessa ottavat maksun mieluiten luottokortilla (VISA, Mastercard). Viisumi maksaa 50USD. Kuitenkin dollareita kannattaa vaihtaa matkaan mukaan, sillä ne käyvät joka paikassa maksuvälineenä ja esim. taksit ottavat maksun mieluummin dollareissa kuin paikallisessa valuutassa. Monet hotellit ja ravintolat ilmoittavat hinnastonsa myös dollareissa. Tansanian shillinkejä (TSH) voi vaihtaa vain Tansaniassa. Paikallisen valuutan paras vaihtokurssi löydettiin Kivikaupungista (Stone town).

20181221_155308

Sansibarin lentokentän tuloaula, jossa viisumihakemuslomakkeet täytetään

Olimme varanneet kahdeksi ensimmäiseksi yöksi huoneen Hotel Verdestä, jolla on ilmainen lentokenttäkuljetus, joten saapumishässäkästä selvittyämme, hotellin auto odotti meitä parkkipaikalla. Luulimme, että Hotel Verde sijaitsee Kivikaupungissa, mutta todellisuudessa se sijaitsikin 5km päässä siitä. Palautteemme jälkeen hotelli on nyt merkitty oikein Hotels.comin sivustolle ja hyvitystäkin saimme 🙂 Verde oli matkamme paras (ja kallein) hotelli, mutta meille oli tärkeää päästä nukkumaan kunnolliseen sänkyyn rankan lentomatkan jälkeen. Tansaniaan matkustaessa uusi mukava lisä aikaisempiin vuosiin verrattuna oli, että meidän ei tarvinut kärsiä jet lagista lainkaan, sillä aikaero on vain +1h.

Ensimmäisenä loma-aamuna heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen lintujen laulaessa ja auringon paahtaessa +33° lämpötilassa. Lämpö ja ilmankosteus kertoivat keholleni, että nyt alkoi loma! Aamupalan ja muutaman tunnin altaalla loikoilun jälkeen otimme taksin Kivikaupunkiin. Kävimme ruokakaupassa ja viinikaupassa. Aasian maihin verrattuna ruokakaupan varustelu oli meille shokki ja viinikaupan taas myönteinen yllätys. Oikeastaan kunnollinen ruokakauppa löytyi vasta Dar es Salaamista. Onneksi olimme pakanneet omia eväitä paljon mukaan, koska safari. Viimeksi olemme tarvinneet omia eväitä 7 vuotta sitten Delhissä, mutta muutoin selvinneet aina paikallisten ruuilla. Törmäsimme Kivikaupungin rantaa pitkin kävellessä Hassaniin, taiteilijanimeltään Hemingway, joka tarjosi meille kuljettajapalvelujaan. Varaudu siihen, että kaikenlaisia ”palveluja” tarjoillaan sinulle koko ajan. Ympärilläsi herhiläisten tavoin on koko ajan miehiä, jotka haluavat myydä sinulle jotain tai vain kerjäävät rahaa. Hassan vaikutti kuitenkin hyvältä tyypiltä ja hänestä tulikin meidän luottokuski koko lomamme ajaksi 🙂 Hänen luvallaan/pyynnöstään julkaisenkin tässä hänen numeronsa (+255 778742425) ja voit Sansibarille mennessäsi whatsappin kautta ottaa häneen yhteyttä. Auto oli hyväkuntoinen, kyyti rauhallinen, kuski luotettava ja hinnat kohtuulliset. Kivikaupungista lentokentälle maksoi 10USD ja Matemwe beachille (45km) 30USD. Palaamme Kivikaupunkiin lomamme viimeisiksi päiviksi.

2. MATEMWE BEACH

 

Matemwe beach sijaitsee Sansibarin itäpuolella, jossa on kilometreittän häikäisevän valkoista hiekkarantaa. Vuorovesi on erittäin voimakas kaksi kertaa päivässä, jolloin meri pakenee kauas rannasta. En ole missään nähnyt näin voimakasta vuorovettä enkä näin valkoista hiekkaa. Matka oli hyvin pomppuinen, sillä Sansibarilla infrastruktuuri on aika alkeellinen. Koimme tämän swahili-massagen, kuten paikalliset sanovat, aina liikkuessamme paikasta toiseen. Matkoihin siis pitää varata enemmän aikaa kuin mitä matkan pituus normaalisti edellyttäisi. Meressä ei ikävä kyllä voinut uida, sillä se oli täynnä merisiilejä. Minulla on huonoja kokemuksia merisiilin piikistä kantapäässä, joten vältin kaikkia riskejä kokea sitä uudestaan. Kaikilla hotelleilla oli jonkilaisia kenkiä, joita voi lainata ilmaiseksi mereen mennessään. Omat uimakengät olisivat tulleet kyllä tarpeeseen. Onneksi uima-allas oli iso ja uimakelpoinen.

 

Mereen mentäessä on oltava kengät jalassa! Aina kun lähestyimme vesirajaa, seuraamme  liittyi ”oppaita”

Yövyimme Kena Beach hotellissa, jossa on 34 mökkiä terasseineen. Hotelli oli hyvä, mutta Sansibarin hotellien hinnat olivat kyllä todella korkeat ja tässäkin hotellissa yö maksoi n. 140€. Muutenkin hintataso oli yllättävän korkea verrattuna esim. moniin Aasian maihin. Ensimmäinen kulttuurishokki oli, että rantahotellien muurien takaa alkava Matemwen kylä oli todella köyhä. Kylä oli täynnä savimajoja ja hökkeleitä, jonka asukkaat saavat vettä kerran viikossa. Ei siis tullut mieleenkään valittaa siitä, että suihkusta tulee todella suolaista vettä.

DCIM101GOPROKena Beach Hotel mereltä kuvattuna

 

Jambo jambo! Tämä huuto kuuluu joka puolelta ja tarkoittaa hei/moi. Toinen kulttuurishokki liittyi ihmisten epätoivoon. Tyypillisesti hotellit (ja kaiken muunkin) omistaa intialaiset, arabit ja kiinalaiset eikä turistien tuoma raha näytä menevän ympärillä olevan yhteisön hyväksi lainkaan. Tämän asian tajuaminen veti kyllä mielen vakavaksi. Henkilökohtaisesti en kyennyt täysin rentoutumaan tässä ristiriitaisessa paratiisissa. Rannalla oleilu oli myös aika stressaavaa, sillä aina kun astut julkiselle rannalle, on ympärilläsi välittömästi ihmisiä, jotka seuraavat sinua ja yrittävät myydä jotain tai kerjäävät rahaa. Mieleni valtasi epätoivo, sillä mitä voin tehdä?!

Minkäänlaisia kauppoja koko kylässä ei ole ja 0,5l vesipullo meidän hotellissa maksoi 2USD. Onneksi mieheni löysi pyöräretkellään pienen ”kioskin”, josta samalla rahalla sai 3l vettä. Yleensä lomamme kaukomaille kestävät n. 3 viikkoa, joten emme aina jaksa käydä ulkona syömässä joka päivä, varsinkaan kahta kertaa päivässä. Yleensä iltapalana tai lounaana toimii hyvin kaupasta ostettu nuudelikuppi, johon tarvitsee lisätä vain keitetty vesi. Olin safarin varalta ostanut kuppikuuma-pusseja, energiapatukoita, ruisnappeja ja siemennäkkäreitä, joita söimme nyt jo ennen safaria.

Googlailujen jälkeen meille selvisi, että n. 15km päässä sijaitsevassa Kiwengwan kylässä olisi kauppoja. Takseista maksoimme tiukan vääntämisen jälkeen 20USD vain todetaksemme, että kauppa oli aivan liian optimistinen sana kuvaamaan erilaisia tuotteita myyviä kojuja. Kiwengwan rannalla suurin osa hotelleista oli all inclusive, joten siellä turistit elelivät aidatuilla alueillaan. Myynti näillä kojuilla oli todella agressiivista ja myyjät tulivat ns. iholle. Huomatessani ahdistukseni alkavat hokea pole pole (rauha, rauha).

 

 Alueen ainoat kaupat Ikea ja Kioski

Meille suomalaisille swahilin kieli olisi helppo oppia, sillä myös tässä kielessä lausutaan niin kuin kirjoitetaan. Muutamia swahilin kielen sanoja:

Asante sana = kiitos paljon

Karibo = ole hyvä, tervetuloa

Jambo = hei, moi

Pole pole = rauha, rauha

Hakuna matata = kaikki ok

Ihmiset ovat Sansibarilla ystävällisiä ja huumorintajuisia! Tervehtiessä aina kysytään kuulumisia ennen kuin mennään itse asiaan. Yhtenä iltana menimme sukelluskoulun yläkerrassa olevaan bambumajaravintolaan syömään, jossa oli kolme pöytää. Kävimme illallisen lomassa täysikuun valaistuksessa erittäin mielenkiintoisen keskustelun yhden tarjoilijan/sukellusopettajan kanssa, joka oli kotoisin viereiseltä Mafia-saarelta. Hän oli 32-vuotias, roomalaiskatolisen äidin kasvattama, lapseton mies. Hän sanoi, että islamin uskonnosta johtuen monilla on jo 25-vuoden iässä 5-6 lasta, joka on Sansibarilla ongelma. Hän myös sanoi, että lapset eivät mielellään käy koulua eikä heidän vanhemmat kouluun lapsia pakota. Hän kertoi meille, että saa kiittää omaa äitiään sivistyksestään ja kuinka ihmeissään hän oli ollut nähdessään ensimmäistä kertaa eurooppalaisen ihmisen. Hän kertoi myös kuinka orjuus alkoi siitä, kun heidän omat heimopäälliköt myivät heimonsa jäseniä vastineeksi muista rikkauksista. Että ei orjuudesta voi pelkästään ulkomaita hänen mielestään syyttää. Olisimme halunneet vielä uudestaan mennä syömään tähän paikkaan ja keskustelemaan lisää, mutta vatsani oli valitettavasti toista mieltä. Ravintolassa ei ollut esimerkiksi juoksevaa vettä.

Iltaisin auringon laskiessa lähdimme rantaa pitkin kävelemään ruokaravintolaa etsien. Ravintolavaihtoehdot on tällä rannalla nopeasti läpi käyty. Ruokailu muutenkin on aika kaukana kulinaarisesta elämyksestä eikä kasvissyöjälle ole hirveästi vaihtoehtoja. Kun kyllästyin riisin syömiseen, tilasin kerrankin kasvikset kasviksilla 😀 Sansibarilla eivät tienneet, mitä nuudelit ovat. Olin luullut, että sellaista maailman kolkkaa ei enää löydykään, missä ei nuudeleita voisi syödä, mutta kyllä vaan löytyi. Aamupalalla sitä vastoin meitä hemmoteltiin uskomattoman makeilla hedelmillä. Söin joka aamu itseni ähkyyn asti ananasta, banaania, mangoa ja hunajamelonia ja siihen kylkeen vielä hyvää kahvia ja tuoreita pannukakkuja. Aamiaiset olivat ylivoimaisesti reissumme parhaat ateriat. Vesimelonia en suostu missään ulkomailla, jossa ei voi juoda vesijohtovettä, syömään, koska siitä saa niin helposti ruokamyrkytyksen. Usein nimittäin on niin, että kilohintaan myytävästä melonista saa enemmän rahaa, kun sinne ruiskutetaan vähän vettä sisään.

On uskomatonta, kuinka kuuma tuuli voi olla ja keskellä yötä tähtitaivasta ihaillen hiki valuu selkää pitkin eikä lämpötila laske yöllä alle 27°. Oma taskulamppu on aivan ehdoton, sillä illalla auringon laskiessa tuhannet taskuravut valtaavat rannan eikä rannalla muutenkaan mitään valaistusta ole. On ihan totta, mitä sanotaan Afrikan pimeydestä, että pimeää on! Meidän hotellin alueella eleli iso lauma kummituseläimiä, joita en ollut ennen missään muualla nähnyt. Nämä suloiset nallet tulivat aika rohkeasti mökkimme terassille, mutta kunnollista kuvaa emme ehtineet niistä napata. Vaikka hotellin henkilökunta kävi joka ilta myrkyttämässä kaikki mökit, silti ikäviäkin yllätyksiä löytyi, joista ikävin oli tosi iljettävä juoksujalka (African long tail centipede). Jokaisessa hotellissa nukuimme moskitoverkkojen suojissa, jonka sisäpuolelle vain hyppyhämähäkki osasi muutaman kerran tulla.

Luin rantalomamme aikana Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin, jossa myös seikkaillaan Tansaniassa. Voin varauksetta suositella tätä kirjaa kaikille matkustamisesta kiinnostuneille, vaikka mielestäni kirjassa onkin kyse enemmänkin naissankaruudesta. Pitkästä aikaa koin elähdyttävän lukukokemuksen. Taidan tosin kuulua kirjan kohderyhmään 🙂

2.1 Sukeltaminen ja snorklaaminen

Olen lukenut useita kirjoituksia siitä, kuinka Sansibar on sukeltajan paratiisi. Koska puolisoni on kokenut sukeltaja, valitsimme hotellin ja rannan niin, että siitä pääsee sukeltamaan sekä snorklaamaan helposti. Vajaan 20 minuutin venematkan päässä sijaitsee Mnemban saari, joka on kuulemma Sansibarin paras sukelluspaikka. Saarelle ei voi rantautua, sillä se on yksityisessä omistuksessa ja yöpyminen saarella maksaa n. 1800USD/yö.

Sukeltaminen oli melko kallista (1 sukellus 85USD, 2 sukellusta 110USD + laitevuokra 15USD ja snorklaaminen 45USD). Lisäksi sukeltajat ja snorklaajat laitettiin samaan veneeseen ja KAIKKI veneet samaan rysään, jossa kymmeniä snorklaajia ja sukeltajia oli samalla pienellä alueella. Ainoa, mitä emme olleet reissuillamme vielä nähneet, olivat delfiinit. Olen aina halunnut uida delfiinien kanssa, mutta en ole voinut osallistua retkille, jossa niitä jahdataan moottoriveneillä, joten se on jäänyt kokematta. Jäi nytkin, enkä yhtään ihmettele, miksi delfiinit eivät halua tulla hullujen turistien meluavaan joukkoon. Sain päähäni räpylästä, kyynärpäästä ja sukeltajien ponnahdusmerkistä. Enkä nähnyt muutamien kalojen lisäksi mitään. Meri oli ikään kuin tyhjä! Kun puolisoni saapui veneeseen sukellusreissulta, oli hänen kokemuksensa sama: meri on tyhjä! Lisäksi tämä ei ole sellaista sukeltamista/snorklaamista, johon muilla matkoilla olemme tottuneet ja rentoutuminen oli kaukana. Kun vertaamme esim. Indonesian Gili Menoon, jossa sukellus maksaa n. 50USD ja snorklaamaan pääsee mukaan ilmaiseksi tai voi lähteä suoraan rannastakin ja saa uida mm. jättikilpikonnien kanssa, oli tämä Mnemba meille pettymys.

Huomioita matkan varrelta: 1. Kaikkialla naiset pukeutuvat todella kauniisti ihanan värikkäisiin ja kauniisti kuvioituihin vaatteisiin. 2. Maa voi olla todella punaista. 3. Hökkelikylien keskellä olevat puna- ja sinikattoiset talot tarkoittavat, että niiden asukit ovat muita rikkaampia. 4. Tansanian arvostetuin yritys on Azam, joka omistaa maan parhaan jalkapalloseuran, virvoitusjuomatehtaan, jäätelötehtaan, hotelleja, tv-kanavan jne… joka puolella meille aina mainittiin asiasta, jos ajoimme Azamin tehtaan ohi tai näimme heidän jalkapallojoukkeen tunnuksen. 5. Jalkapalloa pelataan ihan joka puolella ja sitä tulee kaikista tv-ruuduista koko ajan. 6. Enintään 10min. kestävä trooppinen sadekuuro saa hetkessä joka paikan tulvimaan ja muuttaa kadut virtaaviksi puroiksi. 7. Kuinka hiki voi ihmisellä koko ajan olla, jos ei ole mahdollisuutta olla meren ääressä?!

 

2. Rikkaiden taloissa on punainen tai sininen katto

3. SAFARI

Koska matkustamme Afrikkaan, on pakko mennä safarille! Aloin elokuussa järjestämään meille safarimatkaa Leijonakuninkaan biisit päässä soiden. Olin ystävältäni saanut vinkin hyvästä toimistosta, jonka kautta safarimatka kannattaisi järjestää. Tämä toimisto on Tanzania Adventures. Heiltä saikin loistavaa palvelua ja erilaiset pakettivaihtoehdot räätälöidään yksilöllisesti. Kävimme ystävällisen Marlyn kanssa pitkän kirjeenvaihdon eri vaihtoehdoista, jonka lopuksi meidän oli todettava, että meidän budjetti ei millään riitä monen tuhannen euron safarimatkaan. Toki pakettiin olisi sisältynyt lennot Sansibarilta Arusaan ja takaisin sekä 5 päivän safari Serengetissä, Ngorongorossa ja Lake Manyarassa. Epätoivo jo valtasi mielemme; joudummeko matkustamaan Afrikkaan ilman, että pääsemme safarille! Onneksi jatkoin asian sitkeää selvittämistä. Kärsin unettomuudesta, joten minulla on aamuyön tunteina paljon aikaa selvitellä erilaisia asioita. Ja löytyihän se lopulta, nimittäin Selous! Selous on yksi maailman suurimmista riistanhoitoalueista (n. 50 000km2) ja täynnä Afrikan villieläimiä. Ja sinne järjestetään safareita!

Me käytimme safarin järjestelyissä netistä löytämääni välitysfirmaa Mojhia. Heidän kauttaan pystyi järjestämään koko safarin, mutta itse ostimme lennot Sansibarilta Dar es Salaamiin ja takaisin. Lennot maksoivat PrecisionAir yhtiöllä n. 150USD/hlö. Lentoaika oli elämäni lyhin, 15 minuuttia. Safari maksoi 540USD/hlö eli aika monta tuhatta säästetiin löytämällä tämä aarre. Hintaan sisältyi kaikki ruuat, vedet, majoitus ja kuljetukset.

Dar es Salaamissa yövyimme Tanzanite Executive Suites hotellissa. Koska olin monina aamuyön tunteina lukenut varoituksia Darin takseista ja niiden järjestäytyneestä rikollisuudesta, päätimme tilata hotellilta kuljetuksen 25USD:n hintaan. Hotellilta vastasivat, että kuljettaja on meitä vastassa nimikyltin kanssa, hakuna matata. Vaan eipä ollutkaan. Kun astut ulos Darin lentokentältä, on siellä melkoinen hulina käynnissä. Etsimme kuumeisesti omaa nimeämme kuhinan seasta, mutta emme löydä. Jätän puolisoni seisomaan rinkkojemme kanssa ja lähden katselemaan tarkemmin, mitä kuljettajien lapuissa lukee ja tunnistan yhdestä lapusta hotellimme nimen, mutta henkilön nimi on väärä. Alan selittää kuljettajalle, että meitä pitäisi olla tästä hotellista joku vastassa, mutta kuljettaja ei ymmärrä englantia. Hänen vieressään oleva toinen kuljettaja hoksaa, mitä yritän sanoa ja niinpä kohta tavaan sukunimeäni vanhaan Nokian kännykkään. Kun olen tavannut nimeni n. viisi kertaa ja selittänyt, että eipä näy kyytiä, rätisevän yhteyden toisesta päästä vakuutetaan, että pole pole, kyllä kyyti järjestyy. Tästä 15 minuutin kuluttua istumme Dar es Salaamin ruuhkassa taksin takapenkillä ja hengitämme pakokaasuja läkähdyttävässä helteessä, sillä taksin ilmastointina toimii avoimet ikkunat.

 

 

Dar es Salaam hotellimme ikkunasta kuvattuna ja lainehtivat kadut sadekuuron sattuessa

Yhden korttelin päässä hotellista löytyy ruokakauppa Ten to Ten, joka nimensä mukaisesti on auki klo 10-22. Täältä löydämme nuudeleita (!), leipää, juustoa, keksejä, mehua ja vettä, joka tekee meidät hyvin onnellisiksi. Totesimme monta kertaa reissumme aikana, että pienet asiat tekevät suuren kokonaisuuden! Linnoittauduimme loppuillaksi hotellihuoneeseemme keräämään voimia safaria varten Netflixiin ladattujen sarjojen seurassa. Netflixin latausmahdollisuudesta olemme olleet kiitollisia myös pitkillä lennoillamme. Olin myös lukenut monesta paikasta, että Dar es Salaamissa on hyvä välttää pimeällä ulkona liikkumista, joten emme turhia riskejä ottaneet, vaikka meidän mielestämme paikka ei erityisen uhkaavalta kyllä tuntunutkaan. Olin lukenut myös Tansanian hulluista kuskeista ja aivan sekopäisestä liikennekulttuurista, mutta me olemme kokeneet paljon pahempia liikennekaaoksia Bangkokissa ja Delhissä.

Aamulla klo 8.30 Usambara expeditionin opas tuli hakemaan meitä hotelliltamme isolla jeepillä, jonka kyydissä viettäisimme seuraavat 3 päivää. Matka Dar es Salaamista Selousiin kesti n. 6h lounastauko mukaan luettuna. Lounaalle pysähdyimme Kibitin kylään, jossa lounastimme oppaamme perheen pitämässä pienessä ravintolassa satojen kärpästen seuratessa vierestä. Piti valita etukäteen joko kala tai kana, joten me valitsimme kalan.

20190102_124437

Kalavaihtoehto Kibitissä

Saavuimme leiriimme iltapäivällä ja saimme oman mökkimme. Mökki oli rakennettu betonialustalle, jonka seinät ja katto oli telttakangasta ja ikkunat hyttysverkkoa. Takaosassa oli oikea wc ja suihku, jossa kyllä piti tehdä pieniä tanssahteluja, jotta sai pisarat osumaan itseensä. Eli ei tukan pesua kolmeen päivään. Lämpimän veden puuttuminen ei tässä tukahduttavassa helteessä meitä yhtään haitannut. Enemmän haittasi kyllä se tosiaisa, että koko mökki oli aivan homeessa. Veden voimakkaan hajun vuoksi päätimme pestä hampaamme pullovedellä.

Pari tuntia ennen auringonlaskua lähdimme veneajelulle Rufiji-joelle. Rufiji on 600km mittainen joki, jossa elää suuri määrä virtahepoja ja krokotiileja. Oppaamme mukaan paikalliset tekevät kaiken tässä joessa, pesytyvät, pyykkäävät, käyttävät talousvetenä ja jopa juovat siitä. Minua jännitti etukäteen tämä veneajelu, sillä teidän kuinka agressiivisia virtehevot voivat olla. Onneksi samassa veneessä meidän kanssamme oli vanhempi italialainen rouva, joka koko ajan piti huolen, että venekuski ei mene liian lähelle näitä jättiläisiä. Veneily oli loppujen lopuksi hyvin rentouttavaa ja eläinten lisäksi saimme ihailla Tansanian uskomattoman kaunista luontoa.

Saavuimme veneretkeltämme takaisin majapaikkaamme, jossa mökkimme terassilla katselimme ison paviaaniyhteisön touhuja lämpimiä oluita siemaillen. Hetken aikaa olin oman elämäni Karen Blixen ihana Denys rinnallani 🙂 Sitten suihku ja illalliselle. Olin monta kuukautta aiemmin ilmoittanut, että olen kasvissyöjä ja saanut vastauksen, että ”no problem, everything is ok”. No, everything was NOT ok, sillä eteeni läiskäistiin lautasellinen valkoista riisiä ja naudanlihaa. Ilmoitan, että en syö lihaa, että olen tästä teidän kanssa jo ajat sitten sopinut ja he vievät lautaseni pois. Kohta henkilökunnasta yksi tulee takaisin uuden lautasen kanssa, jossa on kukkurallinen pelkästään valkoista riisiä! Ilmoitan, että jään mieluummin ilman illallista, kiitos vaan. Loppujen lopuksi syön illalliseksi ananaspaloja ja jostain syystä hedelmätaivas ei tuntunutkaan enää niin taivaalliselta. Seuraavina päivinä saan kasvisruokaa, joka tosin valitettavasti tarkoittaa pelkkiä kasviksia ilman suolaa ja pippuria. Mikähän siinäkin on, että ilman lihaa sitä ruokaa ei voi maustaa lainkaan. Muutenkin kolme viikkoa meni aika hiilihydraattipainotteisesti, koska kasvisproteiinia ei ollut saatavilla missään.

 

Generaattori sammuu illalla klo 22, joten sitä ennen on hoidettava kaikki iltatoimet. Sähköä on saatavilla iltaisin neljän tunnin ajan, jolloin kaikki tarvittava, kuten kameran akut, kannattaa ladata. Meillä oli onneksi omat sängyt, joissa makaamme x-asennossa hyttysverkkojen suojissa omissa hikilammikoissamme. Ilma ei liiku yhtään ja voitte kuvitella, kuinka kuuma telttaseinäisessä mökissä voi olla. Yö on elämys! Kuuntelemme illalla, kuinka norsulauma töräyttelee aivan lähellä, leijona karjuu ja hyeenat ”käkättävät”. Aamulla heräsin siihen, kun paviaanit tappelivat mökkimme katolla, joka aiheutti hetkellisesti huolen rakenteiden kestävyydestä. Heinäsirkkojen siritys on korvia huumaava ja auringon noustessa linnut aloittavat oman konserttinsa. Aamupalalla taas seurana ovat tuttuun tapaan kärpäset ja paviaanit. Paviaanit onneksi kunnioittivat meidän reviiriämme, vaikka toki yrittivät varastaa ruokaa tilaisuuden tullen.

3.1 Game drive

Aamupalan jälkeen koitti kauan odotettu game drive. Tunsimme olomme etuoikeutetuiksi, kun istuimme kahdestaan isossa jeepissä, jossa oli katto auki ja saimme ihailla Tansanian villiä luontoa. Meille oli yllätys, että Selousin puistossa oli niin paljon kirahveja. Kirahvit kuuluivat niihin eläimiin, joita olimme kaikista eniten odottaneet näkevämme. Elefanttilaumat juoksivat tien poikki ja pysähtyivät myös meille poseeraamaan. Oppaamme mukaan villikoirien näkeminen safarilla on hyvin harvinaista, mutta me osuimme keskelle heidän lepohetkeä. Impalalaumoja oli kymmeniä. Totesimmekin, että leijonilta ei täällä ainakaan ruoka kesken lopu, sillä tuntui, että mihin tahansa katsoitkin, impala tuijotti takaisin. Selousin kansallispuisto oli hyvin vehreä ja henkeäsalpaavan kaunis. Koko ajan oli epäuskoinen olo, että miten me päädyttiin tänne keskelle Avara luonto-ohjelmaa. Vain Jarmo Heikkisen rauhoittava selostus puuttui. Aamupäivästä näimme muutamia safariseurueita jeepeissään ja pysähtyipä kuskimme auttamaan kollegan auton rikkinäisen renkaan vaihdossa, mutta iltapäivällä tuntui kuin me olisimme ainoat ihmiset koko kansallispuistossa. Eli, jos vierastat ruuhkaisia paikkoja, on Selous oiva valinta safarille.

 

Kuskilla oli mukana meille lounasboxit ja pysähdyimme piknikille äärettömän paksun kumipuun alle. Aurinko oli edelleen paahtavan kuuma, joten huivi kannattaa kietoa päähän, jotta ei saa auringonpistosta/lämpöhalvausta. Kastelimme myös vedellä päähuivejamme aika-ajoin, joka hetkellisesti viilensi oloa. Tuuli oli edelleen hyvin kuuma! Reissu kesti 8h ja aika kului kuin siivillä, niin paljon oli nähtävää! Oppaamme oli asiantunteva ja sanoi, että hän on tehnyt tätä hommaa 8-vuotiaasta asti, sillä hän on asunut koko ikänsä tämän puiston läheisyydessä. Muuten oppaamme meitä kuskatessa ei paljon turhia höpötellyt ja kysellyt meistä. Olimme jo tottuneet vastailemaan kaikenlaisiin uteluihin ja höpöttelemään paikallisten kanssa ja nauroimme, kuinka hyvin sattui, että me saimme oppaan, joka sopii suomalaiseen makuun 😀 Mahtava päivä!

Mökille saavuttuamme riensimme vuoronperään suihkuun kylmiä vesipisaroita metsästämään ja illalliselle. Jännitimme, että saammekohan tänä iltana jotain oikeaa ruokaa syötäväksemme. Kyllä vain saimme! Alkuruuaksi oli sienikeittoa ja paahtoleipää, pääruuaksi kasviksia (ilman suolaa ja pippuria tietenkin) ranskalaisten kera. Ruoka oli outoa, mutta nälissämme söimme melkein kaiken. Jälkiruuaksi oli, yllätys yllätys, ananaspaloja eli sama kuin edellisen päivän illalliseni. On harmi, että majapaikassa kaikki oli melkein, mutta ei ihan. Kaikkea joutui pyytämään erikseen; pyyhkeitä, vettä, hyttysmyrkkyä jne. Majapaikan henkilökunta ei osannut lainkaan englantia ja asiakkaiden lähestyessä ”respaa” he juoksivat piiloon. Tämä kyllä nauratti meitä, että nyt on asiakaspalvelu kohdillaan. Täällä pitää ehdottomasti olla mukana taskulamppu ja sipsejä!

 

  1. Maa on todella punainen  2. Automatkat ja homeisessa mökissä yöpymisen voi välttää isolla rahatukulla ja lentää suoraan safarille Selousin puistoon

Safariohjelmaamme kuului kävely savannilla oppaan kanssa. Useammassa kohdassa oli mainittu, että opas on aseistettu, joten voimme aivan rauhassa kävelyn tehdä. Paikan päällä meille selvisi, että kävely onkin aamulla klo 06.00 tapahtuva puskakävely bushmanin seurassa. Olimme jo kuulleet, että kävely ei ole mitenkään elähdyttävä kokemus ja heinikko on sitä paitsi kammoamiani punkkeja täynnä (punkkeja vastaan ei aseet auta) ja kaiken lisäksi bushmanimme ei osannut yhtään englantia, joten opastus tulisi olemaan hyvin hiljainen. Illalla kohtasimme mustapunaisen hienon tuhatjalkaisen ja sitä ihastellessamme tämä Masai-asuun pukeutunut bushman tuli luoksemme. Kysyimme häneltä, että onko tämä kyseinen eläin myrkyllinen ja hän vastasi, että ”Yes” ja otti eläimen käteensä. Päättelimme, että ei ollut myrkyllinen ja seuraavan aamun kävelyn voisimme jättää välistä.

Tansania on muslimimaa ja olimme jo tottuneet heidän monta kertaa päivässä kuultaviin rukouskutsuihin, mutta silti yllätyimme, että hyeenojen huutaessa aamulla klo 5.00 rukouskutsun laulu alkoi soimaan myös täällä.

Aamupalan jälkeen klo 8.00 lähdimme ajamaan takaisin Dar es Salaamiin. Nyt matka taittui nopeasti, sillä emme pysähtyneet kuin lyhyen wc-tauon verran ja lounaan nautimme autossa lounasboxeista. Yövyimme taas samassa hotellissa ja seuraavana päivänä lensimme takaisin Sansibarille.

3.2 Vessa-asiat

Itse olen herkän vatsani vuoksi aina kiinnostunut, miten vessa-asiat on missäkin tilanteessa hoidettu ja aion niistä nyt tässä hieman kertoa. Jos nämä asiat eivät sinua kiinnosta, hyppää toki tämän kappaleen yli suoraan Kivikaupunkiin.

Suurimmassa osassa hotelleissa on oikeat wc-pöntöt. Mutta jos joudut vähän sivummalle käyttämään julkisia wc-tiloja esim. huoltoasemilla tai paikallisissa ravintoloissa, on lähes aina pöntön tilalla pelkkä reikä lattiassa. Reikälattiavessojakin on puhtausasteeltaan ja varusteluiltaan hyvin monen tasoisia. Ensimmäinen ongelma on, että näihin vessoihin on kyykistyttävä aika syvälle, jotta ei roisku lahkeille ja tämä voi olla esim. polvileikkauksesta toipuvalle haaste. Joitakin vessoja siivotaan ja joitakin taas ei ikinä. Joissakin on juoksevaa vettä, mutta useimmiten ei ole. Vaikka vatsani oli koko loman ajan sekaisin, vedin sen umpeen safarin ajaksi ihan tahdon voimalla. Totesimme myös, että safarille EI voi lähteä, jos on vatsan kanssa ongelmia.

Safarilla olin varautunut, että en käy 8h:n aikana vessassa ja ilahduin, kun näin wc-rakennuksen piknikpaikalla, jossa oli vielä iso vesisäiliö katolla. Tämä ilakointi oli ennenaikaista, sillä wc oli kuin pommin jäljiltä ja vesi oli loppunut ajat sitten. Miesten puolella oli kuulemma käynyt sellainen myrsky (tai pari), että olisi ollut suuri terveysriski astua edes sinne sisään. Onneksi osaan LEBAta! LEBAamaan olen oppinut lukuisilla festareilla ja se tarkoittaa siis levitoimista bajamajassa. Tästä taidosta on kyllä usein paljon hyötyä. Kosteuspyyhkeet ja käsidesi nousevat myös arvoonsa näissä olosuhteissa. Myös bambumajassa ruokaillessa LEBAsin wc:ssä, jossa ei ollut kattoa, valoa, paperia eikä juoksevaa vettä.

Safarilla game drivella pyrin annostelemaan juomavettä niin, että yksi pissakerta riittää ja onnistuin.

4. KIVIKAUPUNKI

Viimeiset viisi päivää vietimme Kivikaupungissa. Kun saavuimme Sansibarille ja olimme täyttäneet taas jonkun saapumiskaavakkeen, vaikka olikin maan sisäinen lento aina jokin lappu pitää täyttää, oli luottokuskimme Hassan meitä lentokentällä vastassa.Viimeinen majapaikkamme oli Tembo-hotellissa aivan Kivikaupungin ytimessä rannalla. Hotelli oli siisti ja luonteikas, mutta päällimäisinä kriteereinä hotellin valinnalle olivat sijainti ja siisteys. Tässä hotellissa oli koko reissun parhaat aamupalapannarit, mutta muuten hotellin ruoka oli aika keskinkertaista. Jostain syystä huoneita ei oltu siivottu kunnolla ja sängyn lakanassa oli hiekkainen jalanjälki. Kun mainitsimme asiasta, oli seuraavana päivänä huone siivottu muuten hyvin, mutta sängyn alta ei oltu hiekkoja viitsitty pyyhkiä. Tämä vain näkyvillä olevien paikkojen siivous oli aika yleistä muuallakin.

 

  1. Aamiaismaisema Tembossa 2. Koristeluja Sansibarin vallankumouksen (12.1.1964) vuosipäivää varten 3. Tansanian omat olutmerkit ovat Kilimanjaro ja Safari 

Kivikaupunki on arabityylinen vanhoista kivirakennuksista koostuva pieni ja viehättävä keskusta, joka kätkee sisimpäänsä synkän historian ajalta, jolloin kaikkialta Itä-Afrikasta kuljetettiin orjat myytäväksi Sansibarille. Jos siis vierailet Kivikaupungissa, kannattaa käydä orjamuseossa. Vierailu oli pysäyttävä ja ahdistava, mutta tärkeä muistutus ihmisen julmuudesta.Orjamuseon sisäänpääsymaksu on 4USD.

20190106_134251

Orjamuseon muistomerkki

Yhden päivän aikana ehdit kiertää koko Kivikaupungin. Kivikaupungin erikoisuus on ovet, sillä kaikki ovet siellä ovat uniikkeja. Näin loppulomasta on toleranssi jo vähän kasvanut ympärilläsi pyöriviin myyjiin, joten enää se ei ollut niin häiritsevää. Olimme jo ensimmäisellä Kivikaupunkivierailullamme löytäneet rannalta jazzravintolan, Livingstone beach restaurant, jonne suuntasimme nytkin syömään. Tässä jazzravintolassa on happy ours joka päivä klo 17-19, mutta palvelu on niin hidasta, että ehdit saada yhden juoman näiden kahden tunnin aikana. Juon olutta vain, jos on tosi kuuma ja olut on tosi kylmää ja tarjoillaan lasipullosta. Eli hyvin harvoin. Sansibarilla olut ei ollut kertaakaan tarpeeksi kylmää eikä täällä käytetä muista kuumista maista tuttuja coolereita.Tässä ravintolassa oli kuitenkin mukava istuskella rannalla varpaat hiekassa auringon laskiessa (muista hyttysmyrkky) ja seurata, kuinka paikalliset kerääntyvät illaksi rannalle tanssimaan, pelaamaan jalkapalloa, syömään ja oleilemaan. Tosin tanssin ja musiikin riemu ja pelailun ilo on vain poikien ja miesten etuoikeus, koska islamin uskon vuoksi tämä on tytöiltä kielletty.

 

 1. Kivikaupungin ovia     2. Iltaisin paikalliset kerääntyvät rannalle

Sunnuntaina iltapäiväkävelyllä tupsahdamme vahingossa Sansibarin musiikkiakatemian ovelle, jossa iloinen mies kertoo, että tänä iltana täällä on konsertti, karibo! Kiinnostumme paikasta ja kohta olemmekin tämän ystävällisen miehen mukana kierroksella tässä Suomen konservatoriota vastaavassa koulussa. Koulua rahoittaa sveitsiläiset ja norjalaiset, jotta Sansibarin kansallisperinnettä pidetään yllä. Lupaamme saapua illalla konserttiin ja myös menemme. Konsertti on hauska ja lattarit erityisesti pölähtävät hienosti. Varsinkin bändin rumpali oli erittäin taitava. Jäimme kaipaamaan konserttiin tanssin riemua, jota olisi ollut ihana nähdä myös, mutta lopuksi sentään yleisö sai laittaa jalalla koreasti.

 

 

4.1 Prison island

Sansibarin edustalla n. puolen tunnin venematkan päässä on sijaitsee Prison island, joka nimensä mukaisesti aikoinaan rakennettiin vankeja varten. Vankilana saari ei kuitenkaan koskaan ehtinyt toimia, vaan keltakuume-epidemian aikana 1800-luvun lopulla se toimi sairastuneiden karanteenina. Luottokuskimme Hassan järjesti meille kyydin saarelle 40USD:n hintaan ja sisäänpääsymaksu tämän lisäksi on 4USD/hlö. Saarella meidän oli tarkoitus uida ja ehkä snorklata, mutta rantaa lähestyessämme huomasimme meren olevan täynnä mustia ja punaisia meduusoja, joten ei asiaa veteen, taaskaan! Meduusat olivat yllätys myös paikallisille, koska niitä ei tähän vuoden aikaan pitäisi täällä olla. Ilmastonmuutos! Vietimme saarella n. tunnin ihaillen ja syöttäen sen ainoaa nähtävyyttä eli jättikilpikonnia. Kilpikonnilla oli selässään ikänsä mukainen numero ja isoin bongaamamme numero oli 130. Näitä eläimiä katsellessa tuli mieleen, että te olette olleet täällä kauan. Kilpikonnien seassa elää myös riikinkukkoja.

Kilpikonnakierroksen jälkeen menimme rannalle paistattelemaan vähäksi aikaa aurinkoon ja kävimme rantavedessä pulahtamassa toisen vahtiessa, että aallon mukana ei tule meduusoja. Sitten lähdimme paluumatkalle ja vihdoin amerikkalaisen pariskunnan palkkaama erittäin ärsyttävä opaskin oli hiljaa. Jos aikataulusi ei anna periksi Prison islandilla vierailuun, et menetä hirveästi mitään.

4.2 Ravintolasuositus

Tässä tulee reissun ainoa ravintolasuositus! Niin kuin jo aiemmin mainitsin, ei Tansaniaan kannata ruuan vuoksi matkustaa. Koko Sansibarilta voin suositella vain yhtä ravintolaa ja se on Lukmaan! Uskomaton kuhina ja tiskit täynnä ruokaa, josta valita mieleisensä. Hinnat on myös n. 50% halvemmat kuin muissa ravintoloissa. Yleensä suosimme rannalla sijaitsevia ravintoloita, koska rannalla tulee, mutta tämä ravintola on pienen hikoilun arvoista. Lisäksi yläkerran kattoterassilla pyörii monta tuuletinta, jotka vähän liikuttavat ilmaa ja tekevät ruokailuhetkestä miellyttävän.

4.3 Lopuksi

Tuliaisia emme hirveästi yleensä ostele, sillä ei kannata mitään turhaa raahata toiselta puolelta maapalloa. Kuitenkin minulla on tapana ostaa siskolleni haaremihousuja, joita hän nyt taas tilasi. Yleensä olen maksanut haaremihousuista n. 4€, mutta Sansibarilla ne maksoivat 8USD (pyysivät 10USD). Olin valmis maksamaan housuista tämän hinnan, kunhan myyjä on nainen ja housuthan on lisäksi sansibarilaisten naisten ompelimia. Ostin viidet housut ja kaksi huvia. Housuista kahdet selvisivät alkuperäisessä kunnossa pesusta ja loput lahjoitetaan pienemmälle väelle lähipiirissämme.

En ole 20 vuoteen tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta nyt tein kolme lupausta, jotka kerron mahdollisimman monelle, jotta lupaukset tulee pidettyä. 1. Lahjoitan rahaa tänä vuonna naisten pankille. 2. Hyvitän lentämisestäni syntyviä päästöjä. 3. Pyrin välttämään vaatteiden ostamista tänä vuonna. Jos minulla on hyvin perusteltu tarve ostaa jokin vaate, lupaan ostaa laadukkaan vaatteen, jota ei ole hikipajoissa tuotettu halvalla.

Nuorena jo puolisoni kanssa päätimme, että sitten kun meillä on vara, me matkustellaan. Näin olemme tehneetkin ja kokeneet mahtavia elämyksiä ja ennen kaikkea oppineet paljon elämästä. Samalla olemme ahmineet valohoitoa vuoden pimeimpänä aikana ja harrastaneet asioita, joita Suomessa ei ole mielekästä harrastaa kuten sukeltamista. Kuitenkin jokaisella matkallamme meille on käynyt entistä selvemmäksi, että tätä harrastusta emme voi enää kauan harrastaa, sillä tämä maapallo ei kestä meidän elämysmatkailuamme.

Ehkä noudatamme siskoni ideaa ja hankimme VR-lasit, jotka päässä istumme joululoman saunassa ja drinkkejä siemaillen 🙂

5. KOTIMATKA

Niin kuin alussa jo mainitsin, ei minulla ole mitään hyvää sanottavaa FlyDubaista. Paluumatkalla tämä yhtiö oli reitittänyt meidän lentomme niin huonosti, että meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä Dubaista Helsinkiin lähtevälle lennolle. Vietimme 27h Dubain lentokentällä. Onneksi saimme majoittua viiden tähden lentokenttähotellissa, mutta koska emme olleet virallisesti maassa, emme saaneet laukkujamme ja meidän piti olla samoissa vaatteissa. Onneksi minulla on AINA käsimatkatavaroissa ylimääräiset alusvaatteet mukana. Lentokentältä ostimme kasvorasvat, deodorantit jne.

Seuraavana aamuna aamiaiselle kävelimme lentokentän ravintolaan, jossa olimme käyneet edellisenä iltana illallisella ja tulisimme käymään vielä lounaalla ennen lähtöämme. Ruoka oli kuitenkin hyvää verrattuna lomalla saamaamme ruokaan, joten emme valittaneet. Vihdoin oli uuden lentomme boarding. Lento kuitenkin myöhästyi reilu puoli tuntia, koska kapteenin ilmoituksen mukaan matkustajalistasta puuttui muutama matkustaja eli me! Nousun jälkeen huomasimme, että meidän tuolien selkänojia ei voi laskea taakse päin, koska takanamme on exitpaikat. Myös jalkatila oli tavallista pienempi, jonka vuoksi puolisoni polvet olivat kiinni edessä olevan penkin selkänojassa. Kone ei ollut läheskään täysi ja silti tämä lentoyhtiö antoi meille koneen huonoimmat paikat! Pienen avautumiseni jälkeen lentoemäntä järjesti meille uudet paikat ja loppumatka sujui mukavasti netflixiä katsoen. Kuulimme, että Norwegian lopettaa Helsingin ja Dubain välisen reitin ja FlyDubai ottaa sen kokonaan haltuunsa. Tämä on kaikille Dubain kautta matkustajille selvä hunonnus.

6. MIHIN SITTEN MATKUSTETAAN?

Matkustaminen on minulle tärkeää, sillä koen, että olen oppinut niin paljon tästä maailmasta matkojeni kautta. Lisäksi mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun astut lentokoneesta ulos keskelle tropiikkia.

Sädekehääni yritän kiillottaa muilla ilmastoteoilla (minulla ei ole lapsia, ei autoa, en syö lihaa, asun kerrostalossa patterit kiinni, lajittelen jätteeni, hyvitän lentopäästöjäni…), mutta tottakai tiedän, että sädekehäni jatkaa ruostumista aina, kun lennän! Lisäksi tiedostan, että monet maat tällä planeetalla ovat kestokykynsä äärirajoilla eikä turistien pitäisi näitä maita enää yhtään enempää kuormittaa! Jo pelkkä pulloveden määrä tuottaa älyttömän määrän muovia lisää eikä kierrätys todellakaan toimi kuten meillä.

Vai kirjoitanko jo nyt joulupukille, että VR-lasit ranta-asetuksilla jouluksi 2019 kiitos?!

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s